perjantai 11. huhtikuuta 2014

Mummopyörän makeover osa 1.

Minä en ole mikään urheilupyöräilijä. Pyörä on ollut minulla vain väline päästä paikasta toiseen, joten kun opiskelujeni alkuvaiheessa sellainen perusjantteri pyöräni lähti pitkäkyntisten matkaan olen sen jälkeen ajellut äitini vanhalla jalkajarrullisella vaihteettomalla mummopyörällä. Kun sanon äitini vanhalla tarkoitan oikeasti äitini tädin vanhalla. Se on ihana, mutta jo vuonna 2006 sen saadessani oli pyörä lievästi sanottuna elämää nähnyt. Minulla oli silloin menossa ennennäkemätön (eikä ole sen jälkeenkään näkynyt) DIY kausi, joten päätin, että puran pyörän osiin ja hion ja maalaan sen uudestaan. Homma toimi ihan hyvin ja kasaamisen jälkeen pyörä kävi vielä huollossa, missä siihen vaihdettiin oikeastaan koko voimaansiirtokoneisto. Nyt kuutisen vuotta tämän DIY operaation jälkeen huomaa pyörästä kuitenkin sen, että käsin hiomalla ei saa sellaista maalauspohjaa kuin mitä hiekkapuhaltamisella saisi eikä aloittelija saa spraymaalilla yhtä hyvää ja kestävää jälkeä kuin mitä ammattimies maalaamossa saa aikaan. Niin ja eihän se ainut huonossa kunnossa oleva asia ollut rungon maali. Satula näytti siltä kuin sen sisällä asuisi jokin pieni eläin, eturenkaan kumi puhkesi viikoittain (tai siis aina kun sillä ajoi), kierrelukko oli ruma kuin synti, soittokello niin ruosteessa että toimi jo variksenpelättimenä ja kissansilmäkin puuttui. Oli siis ihan aika tehdä päätös pyörän kohtalosta, joko uusi makeover tai uusi pyörä.

Aurinkoisena ja tuulisena huhtikuun lauantaina talutin siis pyörän Mechelininkadun Classic bike liikkeeseen kuulemaan tuomion. Voidaan pelastaa ei voida pelastaa? No voidaanhan se, päädyttiin siihen että Classic biken tyyppi purkaa pyörän ja ottaa yhteyttä maalaamoon, kun aikataulu on selvillä meikä heittää maalattavat pyörän osat pyöräliikkeestä maalaamoon ja maalauksen jälkeen takaisin Classic bikeen. Pyörä kootaan ja sitten vaihdetaan muut tarvittavat osat niinkuin esim. se satula ja etupyörä. Katsellaan sitten millaiseksi hifistelijäksi alan, mutta Brooksin nahkapenkki kyllä houkutaisi... Ja toisaalta kaveri vinkkasi "tyttösatulasta". Tää lähtee varmasti käsistä.





Kaikki kuvat Brooks.

2 kommenttia:

  1. Kuule. Lähtee käsistä. Voin kertoa. Kyhäsin itselleni yhdestä vanhasta "mummiksesta" vitivalkoisen kaupparatsun valkoisine renkaineen. Brooksin korin (ainoa jonka tyylikkyydessään kelpuutin) hankin, mutta se osoittautui ihan sudeksi. Tippui useamman kerran katukivetysten ja rotvallien sitä heiluttaessa. Ei kestä painoa. Mutta satuloita ja grippejä suosittelen. Myös Velo Orangen kamoja kannattaa tsekata!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo niin mä vähän epäilen kans :D katselin tuota Brooksin koria, mutta tuolla kokemuksella jätän sen kyllä tästä pohdinnasta nyt ulos. Itseasiassa eniten ihastutti Classic Biken liikkeesä ollut rottinkikori (ei hajua merkistä, pitää käydä hipelöimässä sitä lisää).

      Ja ouou, velo orangellahan on ihania grippejä ja satulaukkuja... Ihan uus tuttavuus, kiitos vinkistä!

      Poista