Asunnon hankinnasta osa 2.

Asunnon ostaminen ei ole mitenkään super yksinkertaista. Näytöissä käyminen on raskasta, sitä menee aina toivoa täynnä, mutta joskus "sitä tunnetta" ei synny. Ja sitten kun se syntyy, no eihän sitä kämppää välttämättä saa tai se on ulkona hintaluokasta. Vaatii aikamoista itsekuria pitää pää kylmänä kun unelmien kämppä on myyjän hyväksynnän päässä, eikä lähteä turhana korottelemaan. Mutta tosiaan, kuten edellinen postaus kertoi, joskus tärppää sekä fiilis että hinta. Me löydettiin nyt tosiaan koti, aika huikeaa.

Ja tällainen se nyt sitten on, meidän tuleva koti :)

Nyt pitäisi sitten vähitellen aloittaa reipas tavaroiden läpikäynti, jotta uuteen kämppään ei tulisi kannettua mitään turhaa. Uusittavia huonekaluja olisi paljon, mutta hiljaa hyvä tulee. Uusi kämppä on kooltaa aavistuksen isompi, kuin nykyinen vuokrakämppämme, siten että saadaan olohuoneeseen sekä iso ruokapöytä että kompakti divaanisohva.

Fiilikset just nyt

Kuva: http://uvaapplication.blogspot.fi/

Kauppakirjat allekirjoitettu ja meillä on nyt asunto, pieni kaksio! Tänään juodaan ihan vähän kuohuvaa ja heinäkuussa uudessa kodissa poksautetaan sitten  häälahjaksi saatu pullo shampanjaa! Jeee!!!

p.s. mä menen vielä kaiken liäksi kohta lentämään kuumailmapallolla, kuin siistiä!

Ihana toukokuinen lauantai

Käytettiin lauantaina lahjaksi saatu lahjakortti ravintola Sunnin brunssille. Brunssi oli oikein maittava, mutta palvelu oli tällaiseksi ihan ravintolaksi eikä brunssipaikaksi profiloituneelle raflalle hiukan ontuvaa. Ei annettu sen häiritä, syötiin mahat täyteen ja nautittiin. Brunssin jälkeen sulateltiin kiertelemällä keskustan sisustusliikkeissä ihan rauhakseen.

Kaverit soittelivat jo heti aamupäivällä kiinnostaisiko illallinen ja kiinnostihan meitä. Tungettiin ilman pöytävarausta Puebloon Eerikinkadulla ja kuin ihmeen kaupalla jopa mahduttiin sisään, kunhan luvattiin syödä ja lähteä tunnissa. No luvattiinhan me ja hyvä, että luvattiin nimittäin Carnitas tacot ja Mojito olivat todellakin käynnin arvoisia. Myös paikan omat salsat, nam! Nälkäinen bloggaaja unohti tosin ottaa kuvan pääruuastaan...

Koska olimme syömässä vain pöytävarausten välissä, lähdimme etsimään istuskelupaikkaa sitten muualta. Edellisenä päivänä kaverini Kaisa oli esitellyt minulle paikan nimeltä Krog Madam, johon tykästyin heti kertaheitolla, joten mentiin sitten sinne. Alinta kuvaa katsomalla selviää varmaan miksi tykästyin paikan sisutukseen, mutta ihanan paikasta tekee kyllä baarimikko ja rento tunnelma. Katsottiin sitten jalkapalloa siellä ja lähdettiin kotiin vasta oikeastaan pikkutunneilla.

Kerrassaan ihana toukokuinen lauantai, ei voi muuta sanoa ♥

Oih ja voih

Mulla on kallis maku ja olenkin tiedostanut, että ainoa järkevä keino ostaa vaatteita on harvoin ja sitten silloin just se mitä haluan. Mutta. Entäs jos ne on silti ihan törkeän kalliita! :D Miten voi olla mahdollista, että etsiessäni Zalandon sivuilta jakkua, se ainoa joka iskee minulle silmään on se yli 400 euroa maksava. Ei ole mahdollista... Taas, vähän niinkuin ne kengät. Taitaa jäädä tämä LK Bennetin jakku kauppaan, mutta kaunishan se on, ei siitä mihinkään pääse.

Kuva: Zalando

I'm in love with Tom Dixon

Ei hätää, Tom Dixon on vain suunnittelija ja tarkemmin sanottuna olen rakastunut merkin lamppuihin. Niihin lamppuihin joita näkyi roppakaupalla tuossa edellisessä postauksessa. Jos minulla olisi täydellinen koti niin siellä olisi kasallinen Tom Dixonin Copper Shade-lamppuja ruokapöydän yllä ja erilaisia Beat Light-lamppuja keittiössä. Copper Shadea meiltä ei vielä löydy, mutta tuo yksi teekkarilakin tupsulta näyttävä Beat Light Tall  (kolmanneksi alimman kuvan vasemmassa yläkulmassa) meillä on ja se on ihana <3

Kaikki kuvat Tom Dixon

Jännän äärellä

On käyty katsomassa kivaa kämppää jossa oli aivan rapakunnossa oleva talonyhtiö, paria aivan liian pientä ja yhtä mistä ei nyt sitten kuitenkaan vakuututtu. Yksi meni ennen kuin ehdittiin edes sitä katsomaan ja jotkut on taas hinnalla pilattuja. Silmä tässä kyllä harjaantuu, sitä alkaa huomata epämääräiset ratkaisut ja tajuaa kysyä oikeat kysymykset välittäjiltä. Ei olla vielä saavutettu kyllästymispistettä ja yksi välittäjä on nyt selkeästi hiffanut mitä me haetaan ja lähettää ihan lupaavia kämppiä. Yksi on nyt tositarkoituksella kiikarissa, eletään siis jänniä aikoja :)

Kuvat: Ylin: Style by Emily Henderson, keski: Tom Dixon, alin: Desire to Inspire

Rauhoitettu makuuhuone

Minä en kaipaa suurta makuuhuonetta. Sellainen riittäisi oikein hyvin, mihin mahtuisi suht tilavasti 160 senttiä leveä sänky, Artekin E60 jakkarat yöpöydiksi molemmille puolille sänkyä ja vaatekaapit. Ei muuta eikä varsinkaan televisiota. Myönnän nauttivani hotelleissa sängyllä lojumisesta televisiota katsellen, mutta en missään tapauksessa halua omassa kodissani televisiota makuuhuoneeseen. Makuuhuone on rauhoitettu paikka, missä viihde-ektroniikka ei saa minua suuremmissa määrin tavoittaa.

Tällähetkellä makkarimme on hyvin sinisävyitteinen, mutta toiveissa olisi valkoista ja harmaata pääväreinä ja ripaus mustaa. Ja voisi sitä sinistäkin olla hitusen tai sitten olla olematta. Esimerkiksi tämänhetkinen tummansininen mattomme on niin hyvässä kunnossa, että se kannattaa ehdottomasti kierrättää seuraavaankin asuntoon. Ajatuksissa olisi myös tehdä itse sängynpääty seuraavaan sänkyyn, mutta ehkä pitää ensin tosiaan ratkaista minne se sänky kannetaan ;)

Olen muuten huomaamattani alkanut tykästyä niin sanottuun industrial tyyliin eli esim. maalaamattomiin betonipintoihin. Se on itseasiassa karulla tavalla hvyin kaunista ja linjakasta olematta liian kliinistä.

Kuva: style-files.com

Kuva: nicety.livejournal.com

Kuva: Matter Matters