Wappu tuli ja meni

Wappuna ollaan Ulliksella satoi tai paistoi. Eilen sekä satoi että paistoi, skumppaa kuitenkin oli ja Farangissa sitä tarjottiin myös mun Minionille, hän on kuitenkin absolutisti. Farangin wappumenu oli ihan ok, drinkit hyviä ja ensimmäisenä ruokalajina tarjoiltu vihersimpukka Nahm Jim kastikkeella taivaallinen. Vähän sekava tarjoilu (esim. punaviiniä tultiin kaatamaan kun oli syöminen ihan kesken), mutta wappu, joten annettakoon anteeksi. Noista Björckin paikoista olen eniten tykännyt Boulevard Socialista, sen makumaailma on mun mieleen ihan erityisesti. Kiitän ja kuittaan ens wappuna taas uudestaan, ei tosin välttämättä Farangiin vaikka voisihan siitäkin vakkaripaikan tehdä.

Kaikki kuvat ovat omiani ethän kopioi ilman lupaa!

Ankkkaa ja situuna-taleggio-risottoa

Pääsiäisenä syödään, usein kyllästymiseen asti, lammasta ja vaikka lampaasta kovasti pidänkin, sunnuntain ruokalistalla oli ankka ja tarkemmin sanottuna ankanrinta. Sellaisia kun oli halvennuksessa Herkussa muutama päivä sitten. Olin ajatellut tehdä sen seuraksi sitruunarisottoa, mutta muokkasin hiukan suunnitelmia, kun huomasin melkein unohtuneen palan taleggio-juustoa jääkaapissa. Lopputulos oli siis sitruuna-taleggio-risotta ja paitettua ankanrintaa. Ei ollut huono, ei lainkaan huono.

Ankanrinta:

Laita uuni  lämpenemään 180 asteeseen. Poista ankanrinnasta ylimääräiset kalvot ja tee nahkaan ristikkoviillot (niin että nahka on noin kahden sentin ruudukolla). Ankanrinta paistetaan laittamalla liha nahkapuoli alaspäin kylmälle pannulle, lämpötia säädetään tämä jälkeen keskilämmölle. Rasva alkaa vähitellen sulaa ja sitä kannattaakin muutamaan otteeseen poistaa pannulta. Kun nahka saavuttaa kullanruskean värin ja suurin osa rasvasta on sulanut (tähän menee 5-10 minuuttia), paista lihapuolta noin minuutin ajan. Nosta liha pannulta, suolaa lihapuoli ja kääri rinta folioon ja paista uunissa noin 8-10 minuttia (aika riipuu ankanrinnan paksuudesta, itselläni rinta oli noin 400 grammaa eli aika iso). Anna lihan levätä ainakin 5 minuuttia ennen leikkaamista. Jos risotto on vielä vaiheessa voi ankanrinnan antaa hetken odottaa foliossa ennen uuniin laittoa. 

Risotto:

En edes aio yrittää antaa tässä määrineen mitään maailmankaikkeuden parasta risotto-ohjetta ja koska en ole koskaan tehnyt risottoa noudattaen mitään määriä ja en siten niitä pysty nytkään tuottamaan. Näillä ohjeilla ei siis valitettavasti aloitteleva risoton tekijä hommaan pysty. Sitä varten suosittelen tutustumaan esim. Jamie Oliverin keittokirjoihin. 

Silputtua shalottisipulia

Vermuttia/valkoviiniä

Sitruunamehua

Risottoriisiä (esim. Arborio)

Kasvislientä, pidä kuumana kattilassa

Raastettua sitruunankuorta (mieluiten luomu, uskokaa tai älkää, tällä on merkitystä)

Taleggiojuustoa

Voita

Suolaa + pippuria

Kuullota sipuli talteenotetussa ankanrasvassa ja rouhi päälle suolaa. Lisää riisi ja kuullota hetki. Lisää loraus vermuttia ja sitruunamehu (kahden hengen annokseen käytin vajaan yhden sitruunan). Kun neste on kiehunut pois, ala lisätä kasvilientä vähän kerrallaan ja sekoita säännöllisesti, jotta riisin tärkkelys alkaa irrota ja risotosta tulee kermaista. Maista risottoa aina nestelisäyksien välissä ja tarkista suola. Kun riisi on melkein valmista, lisää sitruunankuori (itse laitoin kahden hengen risottoon kahden pienen sitruunan kuoret) ja kuutioitu taleggiojuusto. Sekoita kunnes juusto on sulanut, lisää vielä siivu voita. Maista suola ja pippuri.

Opin muuten jotain Master Chefin seuraamisesta; se on gourmeeta, jos liha on riisin päällä eikä sen vieressä. Behold my dish! ;)

Herkkujen herkku eli ankanrasvassa paistettu blini

Meidän perheessä on minun kannaltani aina eli tällä hetkellä 28 vuotta laskeuduttu paastoon suurissa blinijuhlissa. Emme tosin vietä paastoa, mutta voihan siihen silti laskeutua ;) Blinireseptimme on ollut sama jo aikalailla yhtä kauan kuin kekkereitä on pidetty. Se on jostain lehdestä peräisin, mutta kopionkopionkopiosta on jo ylämääräinen haalistunut pois. Olennainen eli resepti on kuitenkin jäljellä. Me olemme tehneet blinit ohraversioina, vaikka monet tattaria paremmaksi väittävätkin. Minulle ne aidot ja oikeat ovat silti ohraiset, joita tulikin viikonloppuna nautittua ihan silleen runsaasti.

Kuvasta on jäänyt ohjeen viimeinen pala pois. Juuri ennen paistamista taikinaan sekoitetaan vaahdotetut valkuaiset varovaisesti taikinaan ja sitten eikun menoksi eli paistaminen alkakoon. Jos ei omista varsinaista blinipannua, sopivan kokoinen valurautapannu käy erinomaisesti (joidenkin mielestä jopa paremmin kuin hiiliteräksiset blinipannut). Itse pidän paksuhkoista blineistä, mutta kokeilemalla löytää oman versionsa. Blinit voi paistaa kaikki valmiiksi syömistä varten, mutta koska ne ovat parhaimmillaan juuri paistettuina niin varsinkin isommalla porukalla voi blinejä paistella sitä mukaan kuin syö. Meillä kaikki paistavat omat blininsä ja alkuvaiheessa pannuja on tulilla kolmekin kerrallaan. Kun pannu vapautuu huudetaan "pannu vapaa" ja seuraava nälkäinen juoksee paikalle paistohommiin. Ihan hyvää toimintaa ähkysyömisen sekaan :)

Kirkastettu voi soveltuu paistamiseen hyvin, pelkkä voikin käy, mutta jos tahdot herkkublinejä niin paista ne ankanrasvassa, sitä parempaa ei nimittäin olekaan. Ankanrasvaa löytää säilykkeenä mm. Hakaniemen hallista (se herkkupuoti siellä yhdessä siivessä, en kuollaksenikaan muista nimeä).

Niin ja mitä sinne blinien päälle laitetaan? Tässä on varmaan yhtä monta koulukuntaa, kuin on syöjää. Oma suosikkini on simppeli: valkosipulimaustettua smetanaa, sipulisilppua ja mätiä (muikku ja siika ovat suosikkejani, mutta ei made ja kirjolohi kuitenkaan paljoa niille häviä). Alkupalaksi voi ottaa vaikkapa suolakurkkuviipaleita, hunajaa ja smetanaa. Mädin ja smetanan lisäksi blinin päälle voi tyrkkäistä vaikkapa savukalaa, sienisalaattia tai vaikka graavilohta. Siis ihan sitä mistä itse tykkää, oikeita tapoja on monta :)

Testissä Harju Döner

Käväistiin miehen kanssa lauantaina tsekkaamassa Harjun lupaus kebabkansalle eli Harju Döner. Jonoa oli, mutta koska kiire ei ollut mihinkään niin odoteltiin siinä sitten. Päätettiin molemmat ottaa leipäkebab lammasversiona ja hyvää oli! Lammas oli hyvin maustettua ja kastikkeita juuri sopivasti, ei lainkaan liikaa. Raikkautta annokseen toi jugurttikastike, tuore korianteri ja chili, eikä punakaalisalaattikaan hullumpi siellä välissä ollut. Kyytipojaksi meni hyvin olut.

Omnom, suosittelen niillekin jotka eivät kebabista tykkää, sillä sellaista pizzapaikan kebabbia tämä ei ollut nähnytkään ja hyvä niin. Olen mietiskellyt suhdettani ravintoloihin muutenkin viimeaikoina ja päätynyt siihen, että jos lista on lyhyt ollaan jo hyvässä matkassa. Sillä, jos tekee sen vähän erinomaisesti ei voi mennä pieleen. Juuri niinkuin täällä on tehty.

Kaikki kuvat ovat omiani, jollei muuta mainita.

Arkiruokaa

Minä teen ruokaa viikollakin melko pitkän kaavan mukaan. On rentouttavaa istahtaa keittiön pöydän ääreen, jutella miehen kanssa ja pilkkoa sipulia. Kuulostaa ehkä jonkun mielestä oudolta, mutta mielestäni pilkkomisessa on jotain hyvin rauhoittavaa. Tänään tein kuitenkin arkiruokien arkiruokaa eli makaronilaatikkoa. With a twist. 

Tänään pilkoinkin siis sipulin sijaan myskikurpitsan paloiksi. Hannan blogissa oli perjantaina mielenkiintoinen kurpitsaohje, jota viikonloppuna kavereiden kanssa kokeiltiinkin tuorepastan kanssa ja siitä innostuneena kuljeskelin pitkin pinterestin ihmeellistä maailmaa kurpitsaohjeiden perässä ja löysinkin hauskan "mac&cheese" ohjeen. Alkuperäinen ohje kuulosti makuuni liiankin yksinkertaiselta, joten tuunasin sitä sitten vähän. Kurpitsan tueksi lisäsin paistettua pancettaa ja tuoretta salviaa. Eikä muuten tullut huono.

Tässä on nyt vähän italialaisittain ainekset ilman määriä, sillä suosittelen joko noudattamaan alkuperäisen lootaohjeen määriä tai sitten laittamaan nesteitä oman fiiliksen mukaan suhteessa kurpitsan määrään.

Myskikurpitsaa kuutioituna (= Butternut squash)
Valkosipulia hienonnettuna
Kasvislientä (fondin avulla saa oikein hyvää, jos ei ole itsekeiteltyjä)
Maitoa
Turkkilaista jugurttia n. 2 rkl
Pancettaa (itse ostin valmiiksi kuutioitua)
Tuoretta salviaa silputtuna
(muita tuoreita yrttejä esim. persiljaa tai mitä nyt sattuu olemaan)
Pastaa (ihan normi makaroni käy, mutta itse käytin tuollaista hiukan kiinteämpää)
Mustapippuria
Suolaa
Valkoviinietikkaa (1-2 tl)
Raastettua Gruyre-juustoa n. 1 dl
Raastettua Pecorino Romanoa n. 1 dl
Korppujauhoja

Aloita kuutioimalla kurpitsa ja laita uuni lämpenemään 200 asteeseen. Laita kurpitsakuutiot kattilaan ja kaada päälle maito ja kasvisliemi sekä osa valkosipulista (noin puolet ja puolet kumpaakin nestettä, kunnes kurpitsat ovat melkein nesteen peitossa). Keitä hiljakseen noin 25 minuuttia tai kunnes kurpitsapalat ovat pehmenneet. Kypsennä pasta kurpitsan kypsyessä ja paista pancetta osan salvian ja lopun valkosipulin kanssa.

Kaada kurpitsaseos blenderiin. Lisää jugurtti ja mausta suolalla ja pippurilla ja tilkalla valkoviinietikkaa. Aja sileäksi blenderissä ja toki myös sauvasekoitin toimii. Tarkista maut.

Voitele uunivuoka kevyesti oliiviöljyllä tai muulla kasvisöljyllä. Sekoita keskenään loput yrtit, pasta, kurpitsaseos ja juustot ja kaada uunivuokaan. Ripottele päälle korppujauhoja paista 200 asteisessa uunissa noin 15 minuuttia. Anna tasaantua hetki uunista nostamisen jälkeen ennen syömistä.

p.s. On ihan älyttömän vaikea kuvata näin talvi-iltaisin kotona ruokia kikkailematta sen enempää. Kikkailu kun ei oikein toimi, jos haluaisi syödä heti ;)

 Kaikki kuvat ovat omianin jollei muuta mainita, ethän kopioi ilman lupaa!

Tagine

Viikko hujahti taas silmissä ohi. Kauan kaivattu talvi saapui viimein ja onhan se nyt ihan uskomatonta miten tuollainen kahden sentin lumikerros voikaan vaikuttaa niin paljon vireystasoon. Käytiin tänään miehen kanssa kävelyllä rannassa ja kaakaolla Café Regatassa. Kerta kaikkiaan aivan ihana talvipäivä. 

Lenkin aikana uunissa hautui ensimmäistä kertaa tagine. Saimme tupaantuliaislahjaksi Emile Henryn tagine-padan ja sormeni ovat syyhynneet, jotta saisin vihdoin oikeat ainekset sen testaamiseen. Bongasinkin torstaina, että Herkussa oli karitsan potkat halvennuksessa. Uusiseelantilaisia tosin, mutta menköön tämän kerran kotimaisen puutteessa.

Tagine viittaa astiaan jossa ruoka valmistetaan. Savipadassa on ehkä vähän hassu kartion mallinen kansi, jonka tarkoituksena on palauttaa kondensoituva höyry takaisin pataan. Itse noudatin suurinpiirtein Jamie Oliverin ohjetta lampaanpotkataginen tekoon. Lampaanpotkat maustetaan kuminalla, Ras el Hanout mausteseoksella (garam masala), korianterin siemenillä, suolalla ja pippurilla. Padan pohjalle laitetaan silputtuja tomaatteja mehuineen, murskattu valkosipulinkynsi, tuoretta korianteria ja silputtuja kuivahedelmiä, Jamie ja minä käytimme kuivattuja aprikooseja, mutta oikeastaan mikä tahansa käy. Jamie kypsensi taginensa kaasuliedellä, mutta itse pistin padan uuniin 175 asteeseen kahdeksi ja puoleksi tunniksi. Tarjosin taginen couscousin ja tsatsikin kera. Tsatsiki ei nyt ole mikään perinteinen taginelisuke, mutta kaupassa ei ollut minttua, joten minttumaustetun jugurtin sijaan valmistin sitten tsatsikin, toimii muuten sekin. Liha oli äärettömän mureaa ja maukasta, tätä on saatavaa lisää <3

Kuva: Emile Henry Taginepata (juurikin se mikä mulla on)

Kuvat ovat omiani ellei muuta mainita, ethän kopioi ilman lupaa!

Sahramisimpukat

Vanhan ranskalaisen säännön mukaan simpukoita syödään niinä kuukausina kun kuukaudessa on r: 

septembre, novembre, décembre, janvier, février, mars et avril

Okei, oikeasti mulla ei ole mitään hajua onko tämä vanha sääntö tai sääntö ollenkaan, mutta näin olen antanut itselleni kertoa. Pointti tuossa säännössä on se, että simpukat ovat parhaimmillaan kylmien vesien aikana, siksi kesäkuukausina ei syödä simpukoita. Ihan loogista siis sinänsä. 

Mutta siis ne simpukat, minä rakastan simpukoita ja olenkin käännyttänyt myös miehen simpukoiden ystäväksi. Sinisimpukoiden valmistus on naurettavan helppoa, on muutama käytännön ohje, joita noudattamalla ei voi mennä vikaan.  Osta simpukoita mielellään irtona niin, että myyjä tarkastaa jo tiskillä kertaalleen niin olevan elossa. Kotona putsaa simpukat puhtaassa kylmässä vedessä esim. juuriharjalla ja poista simpukat, jotka eivät kevyesti kopauttamalla sulkeudu (ne ovat kuolleita, kattilaan laitetaan vain simpukat jotka ovat kiinni tai sulkeutuvat napauttaessa). Kypsentämisen jälkeen heitä pois simpukat, jotka eivät ole avautuneet kypsennettäessä (ne olivat siis kuolleita ennen  keittämistä). So simple! Hävikki on normaalisti noin 5-10% simpukoista, mikä kannattaa huomioida ostaessa. Kahdelle hengelle 1,5 kiloa on jo aikamoiset orgiat, joten ohjenuorana toimii hyvin 0,5 kg per syöjä, jos simpukat ovat ainut ruoka.

Perinteisiä tapoja valmistaa simpukoita, on kypsentää ne valkoviinissä. Tällä kertaa kuullotin yhden hienonnetun shalottisipulin voissa isossa kattilassa (ripaus suolaa tekee sipulille ihmeitä) ja lisäsin sitten hienonnettua persiljaa kourallisen sekä muutaman desin valkoviiniä. Laita sitä samaa, mitä laittaisit lasiinkin, oman kokemuksen ja Alkon vinkkien perusteella esim. Pinot Blanc tai Muscat toimivat mainiosti. Kiehuta voimakkaasti muutama minuutti ja lisää sitten puhdistetut simpukat.  Simpukoiden ei ole tarkoitus peittyä liemeen, päällimmäiset kypsyvät höyryssä. Kansi siis päälle ja keitä kovalla lämmöllä noin viisi minuuttia (ei missään tapauksessa kauhean pitkään). Ravistele kattilaa kerran keittämisen aikana voimakkaasti, jotta saat simpukat sekoittumaan. Simpukat ovat valmiita, kun ne ovat avautuneet. Amatöörivinkki: lasinen kattilan kansi helpottaa tätä tarkkailua.

Simpukat voi nostaa reikäkauhalla toiseen astiaan ja folio päälle jotta pysyvät lämpimänä. Tässä vaiheessa lisäsin liemeen hyppysellisen sahramia ja lorauksen kuohukermaa, voimakasta keittämistä hetki, jotta liemi hiukan sakenee. Maista ja mausta valkopippurilla maun mukaan, en läheskään aina laita pippuria eteenkään silloin kun käytän sahramia. Simpukat syvän lautasen pohjalle ja lientä päälle. Koristele persilja silpulla ja kylkeen patonkia liemen kalastamiseen.

Itse syön simpukoita käytten aina ensimmäisenä syödyn simpukankuoria vähän syömäpuikkotyylisinä ottimina, mutta haarukkaakin voi käyttää, lientä voi syödä keiton tapaan, mutta itse yleensä dippailen siihen patonkia.

Kaikki kuvat ovat omiani, ethän kopioi!

Kirjoja ja kakkua

Ystäväni keksivät perustaa lukupiirin jokin aika sitten. Suhtauduin siihen ehkä ensin hiukan varauksella. Siis miksi minä haluaisin lukea jotain mikä ei ehkä juuri sillä hetkellä kiinnosta? No just siksi. Tämän tajusin mentyäni kesällä mukaan ensimmäisen kerran. Silloin luettavana oli J.M. Coetzeen Disgrace (suomennettuna kirjan nimi on Häpeäpaalu). Kirja oli sellainen, että hyvin todennäköisesti en olisi siihen itse tarttunut, mutta kas olikin aika virkistävää lukea kirjaa, jonka tarina oli hyvin erilainen, mutta aiheen raskaudesta huolimatta hyvin kevyesti kirjoitettu. En nyt avaa kirjaa tässä sen enempää, jos vaikka joku sen haluaa lukea. Huomasin kuitenkin, että keskustelu kaikkien lukemasta kirjasta on hyvinkin hedelmällistä, sillä toiset ovat luoneet tarinasta usein aivan erilaisen kuvan kuin itse.

Seuraava kirja meni aivan omalle mukavuusalueelle. Luen paljon fantasiakirjoja ja viime kerran kirja Robin Hobbin Ship of Magic on klassista fantasiaa parhaimmillaan. Se on kuitenkin selvästi trilogia, joten vain tämän ensimmäisen osan lukeminen on ehkä hämmentävää ainakin fantasia genreen ensimmäistä kertaa tutustuville. Nyt luvussa pitäisi olla Laila Hirvisaaren Minä, Katariina, mutta en ole saanut vielä aikaiseksi hakea sitä kirjastosta. Lukupiiri on hauska harrastus, kunhan päästi ennakkoluuloistaan irti, välillä onkin hyvä lukea myös sellaisia kirjoja joihin ei ehkä muuten tarttuisi.

Otsikossa puhutaan myös kakusta ja hyvä kakku muuten onkin! Syksyn, ehkä tämän vuoden ehkä viime, en muista enää, Glorian ruoka&viini lehdessä esiteltiin banaanipähkinäkakku. On muuten hyvää ja aivan idioottihelppo valmistaa. Tässä ohje kiinnostuneille.

Kakku:

200g huoneenlämpöistä voita

2 dl (fariini)sokeri 

3 huoneenlämpöistä kananmunaa 

3 kypsää banaania 

4 dl vehnäjauhoja 

2 tl leivinjauhetta 

1 dl pehmeitä toffeekarkkeja kuutioituina (esim. omar)

Kuorrutus: 

1dl fariinisokeria tai juoksevaa hunajaa (mä olen käyttänyt hunajaa)

75g voita 

150g rouhittuja pähkinöitä esim. manteleita, saksanpähkinöitä ja pekaanipäkinöitä 

Laita uuni lämpiämään 175 asteeseen. Voitele ja jauhota noin 1 l vetoinen vuoka. Kuori banaanit ja soseuta ne sauvasekoittimella. Vatkaa voi ja sokeri vaahdoksi. Lisää joukkoon munat yksitellen vatkaten. Yhdistä banaanisose seokseen. Sekoita jauhot, leivinjauhe ja karkkipalat keskenään. Kääntele seos haarukkavatkaimella nopeasti muiden aineiden joukkoon. Kaada vuokaan. Paista kakkua uunin alatasossa noin 50min. Ota kakku uunista ja anna levätä noin 15min. Irroita kakku, mutta jätä vuoka päälle, ettei kakusta irtoava kosteus haihdu. Anna jäähtyä huoneenlämpöiseksi. Tee kuorrutus. Mittaa sokeri tai hunaja ja voi pieneen kattilaan. Anna kiehahtaa ja sekoittele noin 1min kunnes voi on sulanut ja seos hieman paksuuntunut. Ota kattila liedeltä ja lisää joukkoon pähkinät. Anna jäähtyä, kunnes seos on paksuhkoa. Lusikoi kakulla. Anna jäähtyä.

Pikkupurtavaa

Leivon melko harvoin, olen enemmän pääruoka ihminen, mutta tässä joku aika sitten halusin pikaisesti tehdä jotain naposteltavaa yhden ystävän käydessä illalla. Illan valinta oli silloin viikuna-balsamico palat. Palat koostuivat neljästä ainesosasta:

Voitaikinaa sopivan kokoisiksi paloiksi leikattuna

Lohkottuja tuoreita viikunoita

Pekaanipähkinöitä

Balsamicosiirappia

Itse keittelin balsamicosiirapin balsamiviinietikasta ja sokerista, mutta varmaan sellaista valmistakin voisi käyttää. Asettelin kullekin voitaikinapalalle muutaman lohkon viikunaa ja pekaanipähkinän ja valelin päälle balsamicosiirappia. 200 asteisessa uunissa noin. 10 minuuttia tai kunnes voitaikina alkaa olla kullanruskeaa. Nämä kuvatut versiot eivät ole niitä muotovalioita, kun ensimmäinen satsi katosi sen verran nopeasti parempiin suihin, etten ehtinyt edes ajatella kuvaamista. Nam <3

Kuvat ovat omiani, ethän kopioi ilman lupaa!

Ilta ystävien kanssa

Vietettiin eilen pakastimentyhjennys päivää. Meille tulee kerran vuodessa poroa ja lammasta erinäisten kontaktien kautta ja koska ennen seuraavien erien saapumista olisi hyvä syödä edelliset pois on meneillään nyt pakastimentyhjennysviikot. Eilen listalla oli poron ulkofilee x2. Fileen paistoin ihan perinteisesti mediumiksi uunissa (pinnat pannulla) ja lisukkeeksi tein Eeva Kolun blogista aikoinaan bongaamani ruusukaalipaistoksen ja kastikkeeksi karpalo-paistiliemi-punaviini kastike. 

Mulla pitäis ihan oikeesti olla joku kuvaaja kokatessa, sillä siinä vaiheessa kun ruuat valmistui en sitten jäänyt kuvailemaan enään vaan hyöryävät kulhot pöytään ja syömään. Mä en tajua miten ruokabloggaajat tekee tän, syökö ne sitten kylmää ruokaa? Jälkkäristä sentään sain napattua kuvan; karpalo-valkosuklaapannacotta. Normimeiningillä iltaa jatkettiin lautapelillä, eilen vuorossa Evo. Meikän siniset Dinot oli melko ylivoimaisia tällä kertaa.

Life is good, ei ole parempaa kuin syödä ja viettää iltaa ystävien kanssa!

Kaikki kuvat omiani, ethän kopioi ilman lupaa! 

Viikonlopun juttuja

Viikonloppu alkoi Bar N:o 9:ssä kun Art Goes Kapakka tapahtumassa esiintyivät Miehet tiskillä eli Dj Bunuel (levyt), Timo Lassy (saksofoni) ja Jukka Eskola (trumpetti). Oli aivan huikea meininki! Bongailtiin tässä Art Goes Kapakan aikoina jazz keikkoja Jazzpossu-blogin kautta, missä oli kätevästi listattu tapahtuman jazz-kuviot. 

Lauantaina oli ihana päivä. Aamulla rullailtiin sporalla kluuviin, minä Fasulle aamiaisella ystävän kanssa ja mies oman ystävänsä kanssa kauppatorille kahville ja siitä design kierrokselle. Navat täynnä pyörittiin hetki ja istahdettiin sitten Strindbergin terassille leikkimään turisteja. Siitä vanhemmille itään pikkuveljen synttäripäivälliselle ja illalla käytiin vielä yhden ystävän kanssa Hakaniemessä Bar & Bistro Rennossa. Rennon hamppari sai multa melkein täydet pisteet, joten pitää tyypata se vielä uudestaan joskus ihan kuvien kanssa.

Sunnuntaina käytiin Fashion kirppiksellä Maxillissa ja pyörähdettiin Hietsussa (ei ostettu mitään) ja illalla tehtiin välipalaksi leipäset ilmakuivatusta paistista ja cantadou-tuorejuustosta, namnam. Tällaiset viikonloput on ihan parhaita!

Punajuuripesto ja spelttiolut

Käydessäni maanantaina kaupassa osui käteen ihania tuoreita ja mehukkaan näköisiä punajuuria, joten päätin  tehdä Glorian Ruoka&Viini lehdessä aikoinaan, ei mitään hajua milloin, esiteltyä punajuuripestoa. Koska en ole aikoihin nähnyt ohjette niin olen soveltanut sitä melkoisesti eri versioina. Tällä tavalla toteutin sen maanantaina.

2-3 punajuurta (kuorittuna ja karkeasti lohkottuna)

1 sipuli (kuorittuna ja karkeasti lohkottuna)

1-2 valkosipulinkynttä (kuorittuna)

kourallinen auringonkukansiemeniä (oikeasti pitäisi olla pinjansiemeniä, mutta maksavat kuin kulta, joten käytän auringonkukkaa)

n. 1 dl oliviiöljyä

1 ruukku basilikaa

1-2 rkl punaviinietikkaa (tai maun mukaan, voi korvata myös esim. balsamiviinietikalla)

1 tl suolaa (suolaa on pakko olla aika reilusti, jotta pesto maistuu miltään, joten maistelu suositeltavaa)

mustapippuria

Punajuuria ja sipuleita keitetään vähäisessä vedessä noin vartti tai kunnes ovat kypsiä, jonka jälkeen ylimääräinen vesi valutetaan pois ja loput aineet lisätään. Peston voi tehdä joko tehosekoittimella tai sauvasekoittimella. Itse käytin tehosekoitinta, koska sauvasekoittimemme on nähnyt jo paremmat ja tehokkaammat päivänsä. Pesto säilyy jääkaapissa melko hyvin ja sitä tuleekin sellainen 3 desiä tällä ohjeella. Peston ja pastan voi toki syödä sellaisenaan, mutta itse laitoin päälle murusteltua fetaa, murusteltu vuohenjuusto toimii myös hyvin ja mikä estää vaikka paistamasta halloumia (voisi toimiakin?). Namnam.

Jos oluesta pitää niin suosittelen maistamaan Malmgårdin Spelttiolutta Dinkel. Itse tykästyin siihen ostaessani sitä mukaan Malmgårdin panimon myymälästä viime kesänä. Speltti tuo olueeseen sellaisen kivan pehmeän ehkä vähän pähkinäisen maun. Tosi hyvää :)

Ainiin! Hyvää Juhannusta kaikille :)

Ihana toukokuinen lauantai

Käytettiin lauantaina lahjaksi saatu lahjakortti ravintola Sunnin brunssille. Brunssi oli oikein maittava, mutta palvelu oli tällaiseksi ihan ravintolaksi eikä brunssipaikaksi profiloituneelle raflalle hiukan ontuvaa. Ei annettu sen häiritä, syötiin mahat täyteen ja nautittiin. Brunssin jälkeen sulateltiin kiertelemällä keskustan sisustusliikkeissä ihan rauhakseen.

Kaverit soittelivat jo heti aamupäivällä kiinnostaisiko illallinen ja kiinnostihan meitä. Tungettiin ilman pöytävarausta Puebloon Eerikinkadulla ja kuin ihmeen kaupalla jopa mahduttiin sisään, kunhan luvattiin syödä ja lähteä tunnissa. No luvattiinhan me ja hyvä, että luvattiin nimittäin Carnitas tacot ja Mojito olivat todellakin käynnin arvoisia. Myös paikan omat salsat, nam! Nälkäinen bloggaaja unohti tosin ottaa kuvan pääruuastaan...

Koska olimme syömässä vain pöytävarausten välissä, lähdimme etsimään istuskelupaikkaa sitten muualta. Edellisenä päivänä kaverini Kaisa oli esitellyt minulle paikan nimeltä Krog Madam, johon tykästyin heti kertaheitolla, joten mentiin sitten sinne. Alinta kuvaa katsomalla selviää varmaan miksi tykästyin paikan sisutukseen, mutta ihanan paikasta tekee kyllä baarimikko ja rento tunnelma. Katsottiin sitten jalkapalloa siellä ja lähdettiin kotiin vasta oikeastaan pikkutunneilla.

Kerrassaan ihana toukokuinen lauantai, ei voi muuta sanoa ♥

Syötiin Paksussa

Vietettiin toissa viikonloppuna miehen kanssa leffailtaa ja käytiin sitten ennen Tarantinoa syömässä ravintola Paksussa. Oltiin aika aikaiseen liikenteessä, joten porukkaa ei ollut paljon. Tilattiin molemmat ribsejä, mies kilon ja minä puoli kiloa. Ribsit olivat erinomaisia, tosin ilmeisesti miehen toinen lautasellinen ei ollut aivan yhtä luista tippuvan kypsä kuin ensimmäinen. Paksussa oli ribsien syöntiin erinomainen kikka: kumihanskat! Mustat kertakäyttökumihanskat tekivät ribsien syönnistä huomattavasti vähemmän sotkuista puuhaa! 

Ruoka oli siis hyvää eikä edes hinnalla pilattua, muuten olisi taas sitten kyllä ehkä ollut hiukan petrattavaa. Itse olen viime vuosina alkanut ravintoloissa käydessäni kiinnittää yhä enemmän huomiota henkilökuntaan ja valitettavasti joko porukkaa oli liian vähän tai sitten homma oli muuten vaan sekaisin. Laskun saamisessa meni turhan paljon aikaa ja ateriamme toinen osuus maalaisranskikset majoneesilla jäivät istumaan keittiön tiskille, kunnes itse niiden perään kyselimme nähtyämme ne siellä ja ribsien jo jäähtyvän edessämme. Mielestäni kuitenkin aterian osaset pitäisi tuoda pöytään samaan aikaan, varsinkin jos mitään todellista syytä eroon ei ole. Myös ruuassa tajusimme eroavaisuuksia ravintolasta lähdettyämme; ilmeisesti minun lautasellisessani ja miehen ensimmäisessä ei ollut annokseen kuuluvaa (?) pähkinärouhetta, mutta toisessa annoksessa sitten taas oli. Oli sitten miten oli, ribsit olivat hyviä ja niitä voisin syödä toistekin, mutta muuten pikkujuttuja oli sen verran, että empä ehkä jaksa vaivautua.

Rosmariinista

Ostin talvella rosmariiniruukun ja järkytyin, siis härtsyygeli, miten voi yksi vaivainen yrttipurkki maksaa melkein 5 euroa! Vannoin sitten samaan hengenvetoon, että tällä hinnalla en kyllä rosmariinia osta. Sitten tuli pääsiäinen ja odottamassa oli lampaanviulu marinointia. Ei auttanut muu kuin etsiä sitä hiiskatin rosmariinia. Onneksi Stockalla olikin isot rosmariiniruukut alessa ja ostin sitten sellaisen tuollaiseksi sisustuskasviksi, kun ihan kunnollisen näköinen ruukku kerran oli :)

p.s. nyt on muuten kyseessä ensimmäiset kuvat uudella kameralla, treenattavaa riittää vielä :)