Ajatuksia palveluista ja niiden ostamisesta

Joskus muinoin oli hyvinkin tavallista, että perheissä, jopa pienissä ja ei mitenkään erityisen etuoikeutetuissa, oli kotiapulainen. Nykyään palveluiden, esimerkiksi siivouksen, ostamista pidetään usein jossain määrin elitistisenä. Minusta tämä on aina tuntunut hassulta, vaikka eipä tässä vielä tähän mennessä olekaan ollut rahaa esimerkiksi siivouspalveluita varten. 

Aihe tuli taas pinnalle viedessäni pyöräni huoltoon (vähän isompaan makeoveriin suorastaan, mutta siitä joskus toiste). Liikkeen heppu varovasti kertoi minulle, että kokonaiskustannukset toiveideni mukaiseen systeemiin liikkuvat vajaassa 200 eurossa. Tämä sisältäisi pyörän täydellisen purun ja kokoamisen sekä paikoilleen jäävien osien huollon ja maalaamon kanssa koordinoinnin (maalauksen hinta tulee erikseen maalaamolta). Nyökyttelin siinä, että kuulostaa kohtuulliselta. Heppu taas tuntui hämmästyneeltä, että en alkanut inttämään hinnasta. Miksi olisin alkanut? Jos laskee, että korjaajalla menee mun pyörään liittyviin asioihin vaikkapa yhteensä 3-4 tuntia (mukaan lukien ne hetket, kun hän keskustelee kanssani) ei tuntihinnaksi jää kuin 50-67 euroa. Varsin kohtuullista minusta, kun kuitenkin jotainhan sille liikkeellekin pitää käteen siitä jäädä. Minä maksan itse työn lisäksi siitä, että liike sijaitsee kannaltani järkevästi, että palvelu on ystävällistä "can do" asenteella ja että voin luottaa pyöräni olevan asiantuntevissa käsissä.

Nyt joku miettii tietysti, että miksi maksaisit noin paljon, kun itse voisit "ihan helposti" tuon tehdä. Kerron siis ajatuskulkuni. Ensinnäkään minulla ei ole tiloja eikä välineitä joilla saada pyörä kätevästi purettua ja kasatua. Toisekseen en osaa tehdä sitä, enkä oikeastaan jaksaisi käyttää tunteja ja tunteja sellaisen opetteluun. Viimeksi, kun "kyllä mä osaan"-korjasin pyörääni, jouduin viemään sen huoltoon, koska se ei kulkenut enää suoraan. Ja siis, miksi minun pitäisi haluta tai osata korjata pyörä? Siksi että se tulisi halvemmaksi? Entäs minun vapaa-aikani hinta?

Nimenomaan tuo ihmisten omalle vapaa-ajalleen laskema arvo määrittelee sen, mitä palveluista ollaan valmiita maksamaan. Jos nauttisin suuresti pyörän rassaamisesta, en olisi valmis maksamaan toiselle sen tekemisestä juuri mitään. Mutta koska en nauti, olen valmis maksamaan toiselle siitä, että saan tehdä sen ajan jotain muuta, vaikkapa katsoa telkkarista House of Cardsia. Samalla työllistän toisen ihmisen ja talouskin pyörii. Winwin. Ajatuksen voisi määritellä niin, että työnantajahan maksaa minulle nimenomaan korvausta menetetystä vapaa-ajastani. Ostamalla palveluja voin ostaa takaisin tuota menetteyä vapaa-aikaa. Vaihtokaupan reiluus riippuu oman vapaa-aikani hinnasta, mikä on hyvin subjektiivinen  ja tilanneriippuvainen asia.

Otetaan toinen esimerkki pyörähuollon lisäksi: Alepan kauppakassipalvelu. Juuri nyt elämäni on sellaista, että voin hyvin käydä jokapäivä kaupassa ja kaikki ostokset saa aina julkisilla kätevästi kotiin. Tarvetta sille, että joku toimittaisi netissä tilaamani ruuat kotiovelle, ei ole. Jos yhtälöön lisäisikin kaksi lasta, jotka lisäisivat painavien ja tilaa vievien ostosten (maidot, mehut, vaipat etc.) tarvetta, tilanne voisi muuttua. Kuvitteellisessa tilanteessa vastakkain olisi kaksi tuntia lasten ja puolison kanssa rauhassa kotona/ulkona/missä vaan ja toisena vaihtoehtona kaksi tuntia supermarketissa väsyneiden lapsien kanssa kauppakasseja ja uhmaikäistä kainalossa raahaten. Kärjistettyä? Kyllä, mutta silloin olisit todennäköisesti valmis maksamaan jotain tuosta kahdesta tunnista. Summa on toki riippuvainen esim. siitä, onko käytössäsi toista tilannetta helpottava auto, kiljuvatko lapset vai käyttäytyvät rauhallisesti. Eli kuten aikaisemminkin totesin, vapaa-ajan hinta on subjektiivinen ja tilanneriippuvainen.

Mitä yritän tässä maratonpostauksessa jäsennellä on se, että palveluiden ostaminen ei ole laiskuutta, elitismiä tai mitään muutakaan vaan vaihtokauppa. Rahaa vapaa-aikaa vasten. Jokainen on taas vapaa tekemään vapaa-ajallaan mitä haluaa ja mahdollisuudet tämän vaihtokaupan tekemiseen vaihtuvat myös varallisuuden mukaan, mutta silloinhan oikeastaan tapahtuu vain muutoksia siinä miten asioita arvottaa. Toinen panostaa matkustamiseen ja toinen siivouspalveluiden ostamiseen. Valintansa siis kullakin. 

Ugh. Olen puhunut. Puhukaa tekin. Oletteko koskaan pohtineet aihetta? Niin ja jos joku tietää luotettavan ikkunanpesijän pääkaupunkiseudulla niin vinkatkaa, siitä tämä ajatus lähti liikkeelle.

Televisio ja kouluttamattomien apinoiden tekemät ohjeet

Ostettiin televisio ja siihen mahdollisimman ohut seinäkiinnike systeemi. People of Lavan vaijerisysteemi. Kuulostaa älyttömältä, on oikeasti ihan fiksu ja toimii nyt vihdoin asennettuna hyvin, mutta kokoamisohjeiden tekijä ei ollut ihan järjestelmän kanssa samaa tasoa. Televisio siis ripustetaan seinälle kuten taulu, tämä mahdollistaa sen, että kiinnikkeitä poratessa ei tarvitse jännittää hulluna sitä saako reiät varmasti viivasuoraan linjaan keskenään, sillä "taulun" voin keikauttaa oikeaan asentoon vaijerissa, ihan niinkuin oikeankin taulun. Ymmärrätte mitä höpötän, jos olette koskaan suoristaneet taulua.

Mutta siis ne ohjeet. Apina olisi pystynyt parempaan. Annan nyt amatöörinä muutaman neuvon ohjeita (ihan sama millaisia) tekeville ihmisille (ei siis apinoille):

Yksi. Jos tapoja asentaa tuote on useita, esitä ne kaikki ohjeessa. 

Kaksi. Älä missään nimessä laita mittoja ohjeisiin, kertomatta mihin konfiguraatioon ne liittyvät.

Kolme. Rendatut kuvat ovat pe*****tä, jos ne eivät vastaa todellista asennustilannetta edes teoreettisesti.

Siinä neuvot. Toinen ongelma oli se että paketeissa olleista ruuveista ei sopinut yksikään meidän telkkarin takaosaan. Bauhausreissu siis ja homma hallussa. Tätä ei olisi tietenkään voinut mitenkään ennakoida. Ilmeisestikin Samsungin pienemmissä telkkareissa ruuvien jengat ovat syvemmällä kuin muissa vastaavissa malleissa.

Niin se televisio. Ompa muuten ihan älyttömän kivaa, että on sellainen! Hankittiin Samsungin 40" SmartTV. Vaikuttaa näin viikon käyttökokemuksella oikein mainiolta kapistukselta. Netflix toimii hyvin ja no onhan tuo ihan huomattavasti parempi kuin vanha televisiomme (Nokian 32" kuvaputkitelevisio...).

Tilantukkeesta sisustuselementiksi

Oletteko huomanneet viime vuosina, miten tietyt urheilulajit ovat vallanneet 25-35 vuotiaat kuin pyörremyrsky? Ensin tuli juoksu; oli tosi muodikasta käydä lenkillä ensin ihan vaan omaksi iloksi ja sitten juostiin jo maratoneja. Seuraavaksi tuli pyöräily. Paatuneimmatkin sohvaperunat ostivat tonnin maksavan pyörän lukkopolkimilla vain kaatuillakseen risteyksissä. Ja nyt vuorossa on triathlon ja muut edellisiä yhdistelevät lajit. Ei sillä että itse kykenisin juoksemaan edes Naisten kymppiä saatikka sitten maratonia ja pyöräkin on minulle vain kulkuväline lyhyillä etäisyyksillä. 

No se urheilusta, mutta oikeasti ajattelin tänään kirjoittaa urheiluvälineiden sijoittelusta pienissä asunnoissa ja tarkemmin sanottuna nimenomaan niiden tonnin maksaneiden pyörien, joissa kaikki osat ovat pikalukoilla kiinni ja kellarisäilytys siksi mahdoton, säilytyksestä asunnossa. Aihe on tullut esiin aikaisemminkin ystäväpiirissä, mutta enemmän aloin pohtimaan asiaa, kun nimenomaan sisustuksellisesti kauniiden ja samalla käytännöllisten ratkaisujen vähyys potutti kaveria.

Lähtökohdakseni otin kauniit seinälle kiinnitettävät pöyrätelineet. Sillä jos pyöräily on rakas harrastus, niin miksipä sitä pyörää ei voisi käytää samalla vaikka koristeena. Tunnistan tietenkin mutaisen pyörän realiteetinkin, mutta unohdetaan se nyt hetkeksi ja oletetaan, että seinälle ripustettaisiin aina edes kohtuullisen puhdas pörä. Kaverini otti esille keskustelussamme erittäin hyvän pointin: telineen pitäisi näyttää hyvältä ilman pyörääkin, jotta teline todella olisi osa sisustusta. Ei mikään ihan helppo juttu siis. Pistin googlen laulamaan ja tällaisia ainakin minun silmääni miellyttäviä ratkaisuja löytyi. 

Tämä ensimmäinen Contemporistin sivuilta löytynyt ratkaisu miellyttää silmää, sillä se ei todellakaan näyttäisi hullummalta ilman pyörääkään. Toimisi varmaan vaikkapa kirjahyllynä. Ratkaisu on Lontoolaisen suunnittelijan Tamasine Osherin käsia-alaa.

Toinen jatkaa samalla linjalla, mutta on aavituksen yksinkertaisempi. Suunnittelija on Chris Brigham.

Viimeinen ei ole ehkä niin monikäyttöinen, mutta toimii ihan hauskana sisustuselementtinä itsekseenkin. Outline Worksin Trophy Bull ja Trophy Deer ovat hauskannäköisiä telineitä, jotka yksinkertaisuudessaan eivät kuitenkaan vaadi huomiota pienessä tilassa.

Näissä kaikissahan on tietenkin muutama rajoite. Soveltuu vain "miestenpyörä" tyyppisille pyörille ja toki ne tarvitsevat aina kohtuu paljon tilaa, sillä pyörän haarukan leveys määrittää se kuinka etäälle seinästä kannakkeen on ulotuttava. Mitäs tykkäätte? 

Hiukset ovat uusiutuva luonnovara

Onko tämä nyt sitten se kuuluisa rouvatukka, en tiedä. Yllätin kuitenkin jopa itseni leikkauttamalla otsatukan. Tykkään <3 Ainakin vielä...

Kaikki kuvat ovat omiani ethän kopioi ilman lupaa!

Jatko-osa designajatuksiin ja Nikari

Mitä on hyvä design? Minulle se siis tarkoittaa tuotetta (tai mikä ettei palveluakin...), jossa muotoilu tukee funktiota saumattomasti, toinen toistaan korostaen ja parantaen. Funktion ja muotoilun lisäksi itse liitän designiin myös tarinan. Tuotteella on aina tarina ja se millainen se on ja vetoaako se kuluttajaan vaikuttaa aina tuotteen kiinnostavuuteen. Nikarin tuotteet ovat hyvä esimerkki tästä tarinasta.

Nikari on huonekalutuottaja, jonka juuret ulottuvat pitkälle Suomalaisen designin historiaan. Nikarin on perustanut puuseppä Kari Virtanen, Alvar Aallon puuseppä. Nikarin paja sijaitsee siis Fiskarsissa, missä kävimme muutama viikko sitten. Paja on vanha konepaja, ja itseasiassa Suomen vanhin sellainen. Nyt ystävämyyntien aikaan myös pajan puolelle pääsi kurkkimaan, mikä olikin hyvin mielenkiintoista. Minun lempaprini Nikarin tuotteista ovat erilaiset pitkät penkit, mutta tuo Aamu Songin & Johan Olinin suunnittelema Nikarin vuoden 2012 malliston Designs for Nature August jakkara on minun ehdoton suosikkini. Mä en yhtään tiedä mitä mä sellaisella tekisin, mutta se on kaunis. Ah, niin kaunis.

Mutta jotta tämä nyt ei ihan yksinpuhelua olisi, niin mitä mieltä te olette designista. Maksatteko te mielellänne tarinasta? Mitä design teille tarkoittaa? Olisi todella mielenkiintoista kuulla muidenkin ajatuksia, sillä minusta tuntuu, että ihmisillä on varsinkin huonekalujen suhteen hyvin erilaisia ajatuksia.

Kaikki kuvat ovat omiani, ethän kopioi ilman lupaa!

Ekskursio Fiskarsiin ja sananen designtuotteista

Käytiin viikko takaperin vierailemassa Fiskarsissa. Pääkohteena oli Nikarin tehtaanmyymälä, mutta siitä on oman postauksen verran kuvia ja juttua, niin aloitetaan muualta. 

Fiskarsissa on paljon kivoja putiikkeja ja mm. Fiskarsin historiaa esittelevä näyttely Fiskars-shopin yhteydessä. Putiikit on ihan kivoja, mutta tosiaan ehkä vain ihan kivoja. Mulla on aika tiukka mielipide siitä mitä on design ja muun muassa Fiskarsissa on hyvin edustettuna sellainen, anteeksi nyt sanamuotoni, tekotaiteellinen paska. Niin, mun mielestä puusta veistetty keltaiseksi maalattu sydän ei esitä mulle mitään designia. Tai munatorni, kyllä luit oikein, torni johon voi laittaa kanamunia. Ensimmäisestä puuttuu designin perusolettamus eli funktio ja toisessa funktio on turhanpäiväinen. Käsityö ei tee tuotteesta automaattisesti designia, eikä taide ole designia.  Kysymys ei oikeastaan ole siitä, ettenkö arvostaisi taidetta ja käsityöläistuotteita, vaan siitä, että niiden markkinointi automaattisesti designina on ihan huijausta. Design tarkoittaa minulle tuotetta, jossa toimivuus eli funktio yhdistyy funktiota tyylikkäästi tukevaan muotoiluun. Tyylikkyys on tietysti makuasia, mutta olennaista on se että funktio ja muotoilu tukevat toisiaan. Itseni kohdalla designille tuo lisäarvoa se, jos tuotteella on tarina. Tämä toteutuu Nikarin tuotteissa, mutta tästä siis lisää siinä seuraavassa postauksessa.

No se designista tällä kertaa, olihan Fiskarsissa vaikka mitä kivaa Nikarin lisäksi, enkä vaivautunut siis kuvaamaan niitä outoja juttuja vaan vain kivoja. Museo oli hauska kohde ja varsinkin Arabian juhlavuoden tuotteet mielenkiintoisia. Käytiin kakulla ja kahvilla Petris Chocolate Fountain, anteeksi Room, kahvilassa vielä lopuksi. Oli muuten aivan älyttömän hyvä mascarpone-suklaakakku. Nam. Fiskars oli kyllä käymisen arvoinen paikka, samalla olisi tietty voinut käydä myös aika lähellä sijaitsevalla Billnäsin ruukilla, mutta se jäi nyt toiseen kertaan.

Kaikki kuvat ovat omiani ethän kopioi ilman lupaa!

What happened to you man, you used to be so cool?

No en minä tiedä. Ei ole vaan huvittanut kirjoittaa, olen stressannut vähän siitä ja tuosta, mikä on sinällään outoa, koska asiat eivät ehkä koskaan ole olleet näin hyvin. Mulla on töitä, asunto ja maailman ihanin mies. Koti edistyy tappavan hidasta tahtia. Ollaan tilattu kirjahylly, mutta se on vielä toimituksessa. Toisin sanoen olohuoneen nurkassa on edelleen kasa muuttolaatikoita, telkkaria ei ole (koska sen paikan ja koon määrää se kirjahylly. Samasta syystä myöskään tauluja ei ole saatu seinille. Eteisestä puuttuu matto, koska Pappelinan toimitusaika on 6-8 viikkoa. Yksi asia kerrallaan, niin se vaan on.

Syyskuu meni kuin sumussa. Ehkä lokakuu on kirkkaampi :)

Viikonlopun juttuja

Viikonloppu alkoi Bar N:o 9:ssä kun Art Goes Kapakka tapahtumassa esiintyivät Miehet tiskillä eli Dj Bunuel (levyt), Timo Lassy (saksofoni) ja Jukka Eskola (trumpetti). Oli aivan huikea meininki! Bongailtiin tässä Art Goes Kapakan aikoina jazz keikkoja Jazzpossu-blogin kautta, missä oli kätevästi listattu tapahtuman jazz-kuviot. 

Lauantaina oli ihana päivä. Aamulla rullailtiin sporalla kluuviin, minä Fasulle aamiaisella ystävän kanssa ja mies oman ystävänsä kanssa kauppatorille kahville ja siitä design kierrokselle. Navat täynnä pyörittiin hetki ja istahdettiin sitten Strindbergin terassille leikkimään turisteja. Siitä vanhemmille itään pikkuveljen synttäripäivälliselle ja illalla käytiin vielä yhden ystävän kanssa Hakaniemessä Bar & Bistro Rennossa. Rennon hamppari sai multa melkein täydet pisteet, joten pitää tyypata se vielä uudestaan joskus ihan kuvien kanssa.

Sunnuntaina käytiin Fashion kirppiksellä Maxillissa ja pyörähdettiin Hietsussa (ei ostettu mitään) ja illalla tehtiin välipalaksi leipäset ilmakuivatusta paistista ja cantadou-tuorejuustosta, namnam. Tällaiset viikonloput on ihan parhaita!

Muuttohelvetti

Niin. Se alkaa nyt 3 päivää ennen h-hetkeä olla päällä. Kämppä on kuin pyörremyrskyn jäljiltä. Pinoja siellä ja pinoja tuolla. Täytettyjä ja puolinaisia pahvilaatikoita ja kasoja. Loputtomasti kasoja. Sellaiset pakolliset pahat niinkuin sähkösopimus, nettisopimus ja muuttoilmoitus on tehty. Kirjahylly on purettu ja kirjat tomutettu ja pakattu laatikoihin.

Olen kerrankin aloittanut muuttoon valmistautumisen ajoissa ja päättänyt siirtää uuteen asuntoon vain huolella läpikäydyt ja puhdistetut tavarat. Vaatekaapit on käyty läpi ja poisheitettävät vaatteet laitettu säkkeihin odottamaan kirppistä/uffia. Olen pessyt kaikki villasukat ja  ulkoiluvaatteet ja pakannut ne laatikoihin. Pesuun on tulossa vielä peitot, tyynyt ja verhot ja matot pitäisi viedä pesulaan. Tai sitten vasta muuton jälkeen, sillä nettisäätöön uudessa asunnossa menikin odotettua enemmän aikaa ja siivoaminen on perseestä. On, uskokaa tai älkää niin perussiistin huoneistonkin kunnolliseen siivoamiseen saa uppoamaan aikaa ja paljon.

Ja ainiin on meillä tämä normaali elämäkin tässä sivussa laatikkomeren keskellä. No itsepähän aloitin ajoissa, tulee varmaan silti kiire...Kyllä se tästä, kaaos vain hiukan ahdistaa. Ahdistaa jopa niin paljon, että ne kuvat siitä laatikkomerestä, jotka otin vielä silloin kun nauratti, ovat edelleen kamerassa...

Imatra tuo Suomen uusi Töölö

Sen lisäksi, että me muutamme kahden viikon päästä Töölöön, asuu noilla kulmilla paljon ystäviämme. Valmistumisen jälkeen ystävät hiljalleen hajaantuivat pitkin Suomea ja jopa kauaksi Norjaan, mutta jännä keskittymä  Töölön lisäksi on kertynyt Imatralle. Se on suuntana tänä viikonloppuna. Ja luvassa on, no en oikeastaan tiedä :D Jotain kivaa.

Olen ollut viimeaikoina ihan superhuono ystävä. En vain ole saanut aikaiseksi soittaa kenellekään, enkä edes vastaillut sähköposteihin. Selityksiä on monia, esim. tuo muutto/asunto-hässäkkä, mutta ne on ihan oikeasti tosi huonoja selityksiä. Onneksi mulla on sellaiset ihan parhaat ystävät, jotka pitivät mut mukana suunnitelmissa, vaikka en vastannutkaan mihinkään mitään...

Juhannusjuttuja

Vietimme miehen kanssa juhannusta ihan Helsingissä. Mulla on pieni antipatia juhannusta kohtaan, sillä juhannusta edeltää aina ihan jumalaton säätö siitä, minne mökille ollaan menossa, kenen kanssa, kuka ostaa mitä ruokaa, missä nukutaan, monelta lähdetään mökille, monelta takaisin, kenen kyydissä, vai sittenkin omalla autolla, onko ruokaa varmasti tarpeeksi ja entäs sitten hyttyskarkote, muistitko voin, kuka ottaa nämä ylimääräiset jugurtit ja tämän rainbow mehun jota oli pakko ostaa, mutta kukaan ei juo? Tänä juhannuksena mulla oli itseasiassa vielä päällä potentiaalinen työreissu, joten vältettiin juhannuksen mietintää todella pitkään ja päädyttiin sitten työreissuntilanteen ratketessa jäädä kuitenkin stadiin.

Ja ihana juhannus oli, perjantaina köllittiin kuutisen tuntia Meilahden kallioilla ja lauantaina syötiin kavereilla herkkuruokaa, käytiin jätskillä Sibeliuspuistossa ja testattiin uusien kotikulmien uudenkarhea ravintola/baari Linko. Hyvä juhannus kertakaikkiaan ja minimaalisella säädöllä :)