Käytiin viikko takaperin vierailemassa Fiskarsissa. Pääkohteena oli Nikarin tehtaanmyymälä, mutta siitä on oman postauksen verran kuvia ja juttua, niin aloitetaan muualta.
Fiskarsissa on paljon kivoja putiikkeja ja mm. Fiskarsin historiaa esittelevä näyttely Fiskars-shopin yhteydessä. Putiikit on ihan kivoja, mutta tosiaan ehkä vain ihan kivoja. Mulla on aika tiukka mielipide siitä mitä on design ja muun muassa Fiskarsissa on hyvin edustettuna sellainen, anteeksi nyt sanamuotoni, tekotaiteellinen paska. Niin, mun mielestä puusta veistetty keltaiseksi maalattu sydän ei esitä mulle mitään designia. Tai munatorni, kyllä luit oikein, torni johon voi laittaa kanamunia. Ensimmäisestä puuttuu designin perusolettamus eli funktio ja toisessa funktio on turhanpäiväinen. Käsityö ei tee tuotteesta automaattisesti designia, eikä taide ole designia. Kysymys ei oikeastaan ole siitä, ettenkö arvostaisi taidetta ja käsityöläistuotteita, vaan siitä, että niiden markkinointi automaattisesti designina on ihan huijausta. Design tarkoittaa minulle tuotetta, jossa toimivuus eli funktio yhdistyy funktiota tyylikkäästi tukevaan muotoiluun. Tyylikkyys on tietysti makuasia, mutta olennaista on se että funktio ja muotoilu tukevat toisiaan. Itseni kohdalla designille tuo lisäarvoa se, jos tuotteella on tarina. Tämä toteutuu Nikarin tuotteissa, mutta tästä siis lisää siinä seuraavassa postauksessa.
No se designista tällä kertaa, olihan Fiskarsissa vaikka mitä kivaa Nikarin lisäksi, enkä vaivautunut siis kuvaamaan niitä outoja juttuja vaan vain kivoja. Museo oli hauska kohde ja varsinkin Arabian juhlavuoden tuotteet mielenkiintoisia. Käytiin kakulla ja kahvilla Petris Chocolate Fountain, anteeksi Room, kahvilassa vielä lopuksi. Oli muuten aivan älyttömän hyvä mascarpone-suklaakakku. Nam. Fiskars oli kyllä käymisen arvoinen paikka, samalla olisi tietty voinut käydä myös aika lähellä sijaitsevalla Billnäsin ruukilla, mutta se jäi nyt toiseen kertaan.
Kaikki kuvat ovat omiani ethän kopioi ilman lupaa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti