Stay calm and carry on

Tiedättekös mitä? Nyt on heinäkuun puoliväli ja minä olen kirjoitellut viimeksi kaksi kuukautta sitten. Tässä on ollut vähän haipakkaa. Jopa niin haipakkaa, että koin elämäni ensimmäiset stressinäppylät leukapieliini. Syynä tietenkin työt, vaikka stressihän nyt sinänsä on ihan turha ilmiö, niin kyllä sitä vaan kivoistakin asioista voi tuntea niin paljon vastuuta, että kiireessä sitä tulee sitten vähän stressattua. Sellasta se on, elämä nimittäin. Nyt on kuitenkin onneksi sellainen juttu, että meikällä alkaa kohta odotettu kesäloma ja silloin menee duuniluuri kiinni ja alkaa kolmen viikon vapaus olla möllötellä menemään. Lomaan pompataan hyvien ystävien häiden kautta ja seuraaviä häitä odotellessa se mun puhuttu iltapukupaniikkikin lievittyy. Se on siis teossa Heidillä ja siitä tulee upea :)

Ja ne stressinäpyt? Ne lähti aikalailla nukkumalla, kasvohoidolla ja uudella kotikuorinnalla. Hyvä tuote, suosittelen kaikille kuorintaa kaipaaville herkkähipiäisille ja mikä ettei muillekin. Ei kannata sitä naamaa millään rakeilla rouhia. Palataan astioille, sillä mun mummopöyrön makeover kaikkine mutkineen pitäisi olla valmis tällä viikolla ja jotain on tapahtunut kotonakin ja tapahtuu ehkä lisää kesän aikana.

Kuvat ovat Barcelonan reissulta toukokuun lopusta :)

Iltapukupaniikki

Olen puhunut jo vuoden siitä, että pitäisi saada uusi iltapuku. Alkuperäinen deadline tarpeelle oli ensi talvena pidettävät juhlat, mutta nyt... Postiluukusta kolahti kutsu syyshäihin. Pukukoodi smokki. Damn damn (silleen leikillään, koska tarvitsen ja haluan iltapuvun anyway). Ja sitten paniikki. Apua, mikä aikataulu! Kuka mulle sen ehtii tässä aikataulussa tehdä?!?

Enhän mä vielä ihan edes tiedä mitä mä haluan... Laivaston sininen tai smaragdin vihreä, ei mitään liian näyttävää, mutta ei tylsäkään. Klassinen, tyylikäs, elegantti. Kapeahko helmalinja kuten ensimmäisen kollaasin keskimmäisessä pikkukuvassa, mutta ei liian kapea vaan kauniisti laskeutuva, ehkä ohutta tylliä tai sifonkia? Selkään avoimuutta, joko ihan v-aukko tai sitten slit-back? Jonkinlaiset pullukka käsiäni imartelevat hihat pitää olla, mahdollisimmat kevyet kuitenkin, ehkä ohutta tylliä tai sitten jotain muuta. Tyköistuvat joka tapauksessa.  Ei tässä auta, kuin paniikkisoitella Tuhkimotarinaan ja vaikka Pukuniinkin...

Ensimmäinen kollaasi: iso kuva, ylin pikkukuva, keskimmäinen pikkukuva, alin pikkukuva 
Toinen kollaasi: Vasemmanpuoleinen kuva, keskimmäinen kuva, oikeanpuoleinen kuva

Wappu tuli ja meni

Wappuna ollaan Ulliksella satoi tai paistoi. Eilen sekä satoi että paistoi, skumppaa kuitenkin oli ja Farangissa sitä tarjottiin myös mun Minionille, hän on kuitenkin absolutisti. Farangin wappumenu oli ihan ok, drinkit hyviä ja ensimmäisenä ruokalajina tarjoiltu vihersimpukka Nahm Jim kastikkeella taivaallinen. Vähän sekava tarjoilu (esim. punaviiniä tultiin kaatamaan kun oli syöminen ihan kesken), mutta wappu, joten annettakoon anteeksi. Noista Björckin paikoista olen eniten tykännyt Boulevard Socialista, sen makumaailma on mun mieleen ihan erityisesti. Kiitän ja kuittaan ens wappuna taas uudestaan, ei tosin välttämättä Farangiin vaikka voisihan siitäkin vakkaripaikan tehdä.

Kaikki kuvat ovat omiani ethän kopioi ilman lupaa!

Keväinen kävely Helsingissä

Kyllä Helsinki on ihana. Vaikka käytännössä koko ikäni, lukuunottamatta opiskeluvuosia, jotka asuin Espoossa, olen asunut stadissa, on silti paikkoja, joissa on vähemmän tullut käytyä. Kodistamme pääsee muutamassa minuutissa Kesärantaan ja sitä eteenpäin kohti Seurasaarata ja Munkkiniemeä. Käytiin sunnuntaikävelyllä Meilahdessa jotakuinkin noudattaen joululahjaksi saamaamme Sunnuntaikävelyllä Helsingissä- kirjan ohjeita.

Aloitimme kävelyn siitä noin Kesärannan nurkilta, mistä on ensimmäinen kuvakin. Mäntyniemen edustalta löytyi sammakkolampi (bongaa kuvasta sammakko) ja Itämeren tytär. Seurasaaren vierestä haettiin mukaan jäätelöt ja mentiin istuskelemaan puretun Villa Solhemin kiviportaille, josta löytyi kadonnut aarre (eli pudonnut muovihelmi). Käytiin kuljeskelemassa Läntiseen Pukkisaareen rakennetussa rautakautisessa kauppakylässä ja lompsittiin sitten samaa reittiä takaisin. Helsinki ja kevät, ne ovat toisilleen tehdyt.

Huomatkaa myös Advice Duck ja sen vaimo (se antaa vielä parempia neuvoja, kuten vaimot yleensä) ;)

Kaikki kuvat omiani jos muuta ei mainita, ethän kopioi ilman lupaa!

Ankkkaa ja situuna-taleggio-risottoa

Pääsiäisenä syödään, usein kyllästymiseen asti, lammasta ja vaikka lampaasta kovasti pidänkin, sunnuntain ruokalistalla oli ankka ja tarkemmin sanottuna ankanrinta. Sellaisia kun oli halvennuksessa Herkussa muutama päivä sitten. Olin ajatellut tehdä sen seuraksi sitruunarisottoa, mutta muokkasin hiukan suunnitelmia, kun huomasin melkein unohtuneen palan taleggio-juustoa jääkaapissa. Lopputulos oli siis sitruuna-taleggio-risotta ja paitettua ankanrintaa. Ei ollut huono, ei lainkaan huono.

Ankanrinta:

Laita uuni  lämpenemään 180 asteeseen. Poista ankanrinnasta ylimääräiset kalvot ja tee nahkaan ristikkoviillot (niin että nahka on noin kahden sentin ruudukolla). Ankanrinta paistetaan laittamalla liha nahkapuoli alaspäin kylmälle pannulle, lämpötia säädetään tämä jälkeen keskilämmölle. Rasva alkaa vähitellen sulaa ja sitä kannattaakin muutamaan otteeseen poistaa pannulta. Kun nahka saavuttaa kullanruskean värin ja suurin osa rasvasta on sulanut (tähän menee 5-10 minuuttia), paista lihapuolta noin minuutin ajan. Nosta liha pannulta, suolaa lihapuoli ja kääri rinta folioon ja paista uunissa noin 8-10 minuttia (aika riipuu ankanrinnan paksuudesta, itselläni rinta oli noin 400 grammaa eli aika iso). Anna lihan levätä ainakin 5 minuuttia ennen leikkaamista. Jos risotto on vielä vaiheessa voi ankanrinnan antaa hetken odottaa foliossa ennen uuniin laittoa. 

Risotto:

En edes aio yrittää antaa tässä määrineen mitään maailmankaikkeuden parasta risotto-ohjetta ja koska en ole koskaan tehnyt risottoa noudattaen mitään määriä ja en siten niitä pysty nytkään tuottamaan. Näillä ohjeilla ei siis valitettavasti aloitteleva risoton tekijä hommaan pysty. Sitä varten suosittelen tutustumaan esim. Jamie Oliverin keittokirjoihin. 

Silputtua shalottisipulia

Vermuttia/valkoviiniä

Sitruunamehua

Risottoriisiä (esim. Arborio)

Kasvislientä, pidä kuumana kattilassa

Raastettua sitruunankuorta (mieluiten luomu, uskokaa tai älkää, tällä on merkitystä)

Taleggiojuustoa

Voita

Suolaa + pippuria

Kuullota sipuli talteenotetussa ankanrasvassa ja rouhi päälle suolaa. Lisää riisi ja kuullota hetki. Lisää loraus vermuttia ja sitruunamehu (kahden hengen annokseen käytin vajaan yhden sitruunan). Kun neste on kiehunut pois, ala lisätä kasvilientä vähän kerrallaan ja sekoita säännöllisesti, jotta riisin tärkkelys alkaa irrota ja risotosta tulee kermaista. Maista risottoa aina nestelisäyksien välissä ja tarkista suola. Kun riisi on melkein valmista, lisää sitruunankuori (itse laitoin kahden hengen risottoon kahden pienen sitruunan kuoret) ja kuutioitu taleggiojuusto. Sekoita kunnes juusto on sulanut, lisää vielä siivu voita. Maista suola ja pippuri.

Opin muuten jotain Master Chefin seuraamisesta; se on gourmeeta, jos liha on riisin päällä eikä sen vieressä. Behold my dish! ;)

Pääsiäisproggis

Meillä on tässä muutaman ylimääräisen vapaapäivän turvin ollut menossa keittiön puutasojen uudelleen öljyäminen. Ikinä en ole tällaista tehnyt, mutta nyt olen. Koska tasot on aiemmin (varmaan asennuksen yhteydessä) öljytty jollain värjäävällä öljyllä, emme aivan uskaltaneet lähteä leikkimään, vaikka ajatus oli alunperin vähentää tasojen punaisuutta. Päädyimme siis värittömään öljyyn ja kevyeen hiontaan. Jos väriä haluaa muuttaa, pitäisi taso hioa kunnolla ihan puuhun asti, ettei saa aikaiseksi mitään tiikeriraitaista pöytää. Nyt kun tiedämme miten taso hiontaan reagoi, uskaltaisimme varmaan tehdä rajummankin hionnan koneella, mutta oli ehkä kuitenkin ihan fiksua lähteä liikkeelle näin kevyesti käsin hiomalla vain pinta avaten.

Ennen hiontaa tasot pestiin maalarinpesulla jotta rasva- ja likajäämät saatiin pois. Ehdottomasti fiksu veto, sillä pesusta huolimatta hiomapaperi tukkeentui melkoisen nopeaan ja sitä kuluikin ihan huolella. Käytimme RTV:n kaverin suosituksesta ensin karkeutta 120 ja sitten viimeinen kevyt hionta karkeudella 180. Imuroin pölyn pinnoilta ja pyyhkäisin vielä nihkeällä rätillä pinnan. Öljyä levitin ihan ohjeen mukaisesti vaahtomuovisiveltimellä ensin syyn vastaisesti ja sitten syynsuuntaisesti levittäen. Ylimääräiset pyyhittiin pois miehen vanhasta t-paidasta tehdyillä räteillä. Käytön jäljet (esim. tuo toisen kuvan rinkula) saatiin melko hyvin häivytettyä, mutta toki tehokkaammalla hionnalla olisi saatu vieläkin siistimpää jälkeä. Taso on kuitenkin huomattavasti paremmassa kunnossa nyt kuin ennen uudelleen öljyämistä, joten kyllä siinä varmasti ihan pointti on että tätä välillä kannattaa harrastaa. Puoli päivää siinä meni suojauksineen kaikkineen, mutta summa summarum: vaivan arvoista. Ensi kerralla sitten koneen kanssa.

Kaikki kuvat ovat omiani, ethän kopioi ilman lupaa!

Mummopyörän makeover osa 1.

Minä en ole mikään urheilupyöräilijä. Pyörä on ollut minulla vain väline päästä paikasta toiseen, joten kun opiskelujeni alkuvaiheessa sellainen perusjantteri pyöräni lähti pitkäkyntisten matkaan olen sen jälkeen ajellut äitini vanhalla jalkajarrullisella vaihteettomalla mummopyörällä. Kun sanon äitini vanhalla tarkoitan oikeasti äitini tädin vanhalla. Se on ihana, mutta jo vuonna 2006 sen saadessani oli pyörä lievästi sanottuna elämää nähnyt. Minulla oli silloin menossa ennennäkemätön (eikä ole sen jälkeenkään näkynyt) DIY kausi, joten päätin, että puran pyörän osiin ja hion ja maalaan sen uudestaan. Homma toimi ihan hyvin ja kasaamisen jälkeen pyörä kävi vielä huollossa, missä siihen vaihdettiin oikeastaan koko voimaansiirtokoneisto. Nyt kuutisen vuotta tämän DIY operaation jälkeen huomaa pyörästä kuitenkin sen, että käsin hiomalla ei saa sellaista maalauspohjaa kuin mitä hiekkapuhaltamisella saisi eikä aloittelija saa spraymaalilla yhtä hyvää ja kestävää jälkeä kuin mitä ammattimies maalaamossa saa aikaan. Niin ja eihän se ainut huonossa kunnossa oleva asia ollut rungon maali. Satula näytti siltä kuin sen sisällä asuisi jokin pieni eläin, eturenkaan kumi puhkesi viikoittain (tai siis aina kun sillä ajoi), kierrelukko oli ruma kuin synti, soittokello niin ruosteessa että toimi jo variksenpelättimenä ja kissansilmäkin puuttui. Oli siis ihan aika tehdä päätös pyörän kohtalosta, joko uusi makeover tai uusi pyörä.

Aurinkoisena ja tuulisena huhtikuun lauantaina talutin siis pyörän Mechelininkadun Classic bike liikkeeseen kuulemaan tuomion. Voidaan pelastaa ei voida pelastaa? No voidaanhan se, päädyttiin siihen että Classic biken tyyppi purkaa pyörän ja ottaa yhteyttä maalaamoon, kun aikataulu on selvillä meikä heittää maalattavat pyörän osat pyöräliikkeestä maalaamoon ja maalauksen jälkeen takaisin Classic bikeen. Pyörä kootaan ja sitten vaihdetaan muut tarvittavat osat niinkuin esim. se satula ja etupyörä. Katsellaan sitten millaiseksi hifistelijäksi alan, mutta Brooksin nahkapenkki kyllä houkutaisi... Ja toisaalta kaveri vinkkasi "tyttösatulasta". Tää lähtee varmasti käsistä.

Kaikki kuvat Brooks.