Elämää

Viimeaikoina olen kirjoitellut melko harvakseltaan. Ihan hirveetä haipakkaa juoksee aika, enkä ihan suoraan sanoen ole viitsinyt istua koneella ja kirjoittaa. Kuvia on kuitenkin kertynyt aikamoisia määriä, sillä en tosiaan ole toimettomana istunut kotosalla en. Olen myös kuvannut paljon, mutta koska haluaisin nykyään käsitellä kaikkia kuvia en ole jotenkin saanut aikaiseksi julkaista mitään. Mitä minä olen siis viimeaikoina tehnyt? Kävin muun muassa Portugalissa työreissulla, jonka yhteydessä yhden illan ja yhden aamun pikavisiitiltä Lissabonista tarttui matkaan paljon kuvia. Kiva kaupunki, pitäisi käydä joskus ihan omalla ajalla uudestaan. Yksin kun on reissussa niin sitä jaksaa kykkiä useita minuutteja Rossion aukiolla kuvaamassa katukivetystä...

Olen paljon pohdiskellut viime aikoina, sitä että miten hyvin kaikki oikeastaan nyt on. Kaikki ongelmat on niin pieniä. Mulla on maailman ihanin aviomies, meillä on ihana oma koti ja työpaikatkin ovat molemmilla tässä epävarmassa maailmassa niin vakaat kuin ne nyt vain ylipäänsä voivat olla. Olen joinain päivinä tullut ihan hirmu väsyneenä töistä ja istuessani sporaan miettinyt, että voi vitsi, että minä rakastan tätä elämää juuri nyt ja juuri tällaisena. Onnea hiukan varjostaa se, että kaikkien ystävien elämä ei ihan näin ruusuista aina ole. Sitä kun voisi lahjoittaa tämän onnen kaikille läheisillekin, niin johan olisi täydellinen maailma. Mutta muiden arjessa ei voi kuin olla läsnä silloin kun tarvitaan. Sekin on valitettavan vaikeaa silloin kun toinen asuu fyysisesti kaukana. Olen hirveän huono pitämään ihmisiin yhteyttä puhelimitse, koska jotenkin tuntuu, että päivä vain vilahtaa ohi ja sitten kun joskus ilta ysiltä olisi aikaa niin ei enää kehtaa/jaksa soittaa. Elämää, sitä se on.

Mutta joka tapauksessa, katsokaa miten kaunista oli Lissabonissa!

Kaikki kuvat ovat omiani, ethän kopioi ilman lupaa!