Vanhan ranskalaisen säännön mukaan simpukoita syödään niinä kuukausina kun kuukaudessa on r:
septembre, novembre, décembre, janvier, février, mars et avril
Okei, oikeasti mulla ei ole mitään hajua onko tämä vanha sääntö tai sääntö ollenkaan, mutta näin olen antanut itselleni kertoa. Pointti tuossa säännössä on se, että simpukat ovat parhaimmillaan kylmien vesien aikana, siksi kesäkuukausina ei syödä simpukoita. Ihan loogista siis sinänsä.
Mutta siis ne simpukat, minä rakastan simpukoita ja olenkin käännyttänyt myös miehen simpukoiden ystäväksi. Sinisimpukoiden valmistus on naurettavan helppoa, on muutama käytännön ohje, joita noudattamalla ei voi mennä vikaan. Osta simpukoita mielellään irtona niin, että myyjä tarkastaa jo tiskillä kertaalleen niin olevan elossa. Kotona putsaa simpukat puhtaassa kylmässä vedessä esim. juuriharjalla ja poista simpukat, jotka eivät kevyesti kopauttamalla sulkeudu (ne ovat kuolleita, kattilaan laitetaan vain simpukat jotka ovat kiinni tai sulkeutuvat napauttaessa). Kypsentämisen jälkeen heitä pois simpukat, jotka eivät ole avautuneet kypsennettäessä (ne olivat siis kuolleita ennen keittämistä). So simple! Hävikki on normaalisti noin 5-10% simpukoista, mikä kannattaa huomioida ostaessa. Kahdelle hengelle 1,5 kiloa on jo aikamoiset orgiat, joten ohjenuorana toimii hyvin 0,5 kg per syöjä, jos simpukat ovat ainut ruoka.
Perinteisiä tapoja valmistaa simpukoita, on kypsentää ne valkoviinissä. Tällä kertaa kuullotin yhden hienonnetun shalottisipulin voissa isossa kattilassa (ripaus suolaa tekee sipulille ihmeitä) ja lisäsin sitten hienonnettua persiljaa kourallisen sekä muutaman desin valkoviiniä. Laita sitä samaa, mitä laittaisit lasiinkin, oman kokemuksen ja Alkon vinkkien perusteella esim. Pinot Blanc tai Muscat toimivat mainiosti. Kiehuta voimakkaasti muutama minuutti ja lisää sitten puhdistetut simpukat. Simpukoiden ei ole tarkoitus peittyä liemeen, päällimmäiset kypsyvät höyryssä. Kansi siis päälle ja keitä kovalla lämmöllä noin viisi minuuttia (ei missään tapauksessa kauhean pitkään). Ravistele kattilaa kerran keittämisen aikana voimakkaasti, jotta saat simpukat sekoittumaan. Simpukat ovat valmiita, kun ne ovat avautuneet. Amatöörivinkki: lasinen kattilan kansi helpottaa tätä tarkkailua.
Simpukat voi nostaa reikäkauhalla toiseen astiaan ja folio päälle jotta pysyvät lämpimänä. Tässä vaiheessa lisäsin liemeen hyppysellisen sahramia ja lorauksen kuohukermaa, voimakasta keittämistä hetki, jotta liemi hiukan sakenee. Maista ja mausta valkopippurilla maun mukaan, en läheskään aina laita pippuria eteenkään silloin kun käytän sahramia. Simpukat syvän lautasen pohjalle ja lientä päälle. Koristele persilja silpulla ja kylkeen patonkia liemen kalastamiseen.
Itse syön simpukoita käytten aina ensimmäisenä syödyn simpukankuoria vähän syömäpuikkotyylisinä ottimina, mutta haarukkaakin voi käyttää, lientä voi syödä keiton tapaan, mutta itse yleensä dippailen siihen patonkia.
Kaikki kuvat ovat omiani, ethän kopioi!